Sopimus ensin -lähestymistapa LLM-agenttien aiheuttamien ongelmien estämiseksi: API ensin palauttaa etu- ja taustajärjestelmän yhteensopivuuden
Moonshot AI
Kirjoittaja kuvaa ongelmaa, jossa LLM-agenttien käyttö kehityksessä johtaa projektin laadun heikkenemiseen: agentit usein ohittavat etu- ja taustajärjestelmän väliset sopimukset, luovat valedataa ja aiheuttavat suoritusaikaisia virheitä. Ratkaisu on palata sopimus ensin -lähestymistapaan, jossa OpenAPI-spesifikaatio on ensisijainen artefakti, josta palvelimen rajapinnat ja asiakasohjelmat luodaan, ja mikä tahansa poikkeama sopimuksesta johtaa käännösvirheeseen.
Kirjoittaja on havainnut kahdessa oheisprojektissa, että LLM-agentit usein poikkeavat sopimuksista kehittäessään frontendia ja backendiä: frontend-agentti tyypittää vastaukset muotoon Record<string, unknown>, käyttää löyhiä objekteja tai JSON-solmuja, kopioi DTO:ita eri kenttänimillä ja joskus jopa simuloi olemattoman backendin paikallisella datalla ja toast-ilmoituksilla. Yksikään näistä virheistä ei jää kiinni kääntäjälle, lintterille tai arkkitehtuuritesteille, koska analysoijat eivät näe HTTP-pyyntöjä koodikantojen välillä. Ratkaisu on sopimus ensin -periaate: ainoa totuuden lähde on OpenAPI-spesifikaatio (YAML), josta generoidaan rakennusvaiheessa palvelinrajapinnat (asetuksilla interfaceOnly ja skipDefaultInterface) sekä asiakasohjelma. Ohjain toteuttaa generoidun rajapinnan, mikä varmistaa allekirjoitusten yhteensopivuuden – mikä tahansa poikkeama sopimuksesta tulee käännösvirheeksi. Kirjoittaja huomauttaa, että tätä lähestymistapaa käytetään jo gRPC:ssä ja GraphQL:ssä, ja se on palaamassa REST:iin, koska sopimuksen lukija ei ole enää ihminen vaan LLM-agentti, joka ei palauta mieleen aikomuksia ja ottaa helpoimman tien eli arvailee.
Lähde: Habr — хаб ИИ —
Alkuperäinen